tiistai 14. tammikuuta 2014

Uskomus
Vanha uskomus on ettei tajuton, nukutettu (unetettu) henkilö kuule tai aisti mitä hänen lähellään puhutaan tai tapahtuu. Monet tutkimukset ja henkilöiden omat kertomukset ovat  todistaneet tämän uskomuksen vääräksi.Niinpä onkin tärkeää toimia ja kohdella myös tajutonta henkilöä asiallisesti.Hänelle voi puhua kuten kenelle hyvänsä muullekin, vaikka hän ei tuntuisi reagoivan tai ymmärtävän.Häntä voi koskea lempeillä,turvallisilla otteilla ja tavalla. On huolehdittava, ettei huoneessa jossa hän on, ole turhaa kovaa tai arvaamatonta, äkkinäistä ääntä ettei hän pelästy. Huoneeseen tultaessa häntä voi  tervehtiä ketomalla kuka tulija on ja samalla kertoa vaikkapa ulkona olevasta säästä ja muusta arkipäiväisestä. Aina kannattaa muistaa kuika toivoisi itseään tai rakkaitaan kodeltavan vaikeissa tilanteissa ja toimia sen  mukaisesti.

1 kommentti:

  1. tuohon on pakko kommentoida, kun on kaksi käsileikkausta vuoden sisällä tehtynä. Ensimmäisellä kerralla eivät uskoneet, että käsi ei ollut kunnolla puutunut (kerroin hoitajien kättä pestessä, että pystyn liikuttamaan kättä eikä se tunnu puutuneelta). Lääkäri oli kyllä kohtelias leikkaussaliin tullessa ja huomioi potilaan. Mutta veitsen upotus nahkaan todellakin tuntui - uni tuli kyllä aika pian hyväksi kivun lievittäjäksi. Toisella kerralla lääkäri tuli vain liinan taakse tekemään hommia lainkaan huomioimatta potilasta. Käsi oli nyt kyllä todellakin puutunut enkä tarvinnut "humautusta". Mutta koko ajan valittelin palelemista, silloin (harvoin) kun hoitajan satuin vilaukselta näkemään - lähinnä makasin siinä molemmat kädet sidottuina ja hoin vain mielessäni "ei palele, ei palele, ei palele,...). Kaikkein eniten näissä tapauksissa ärsyttää se, että potilasta ei uskota, mitä hän sanoo, vaan oletetaan asioiden jotenkin olevan... :( -toisella kerralla kuuntelin jotain episodia työpaikkariitelyistä...hohhoijaa...

    VastaaPoista