Minun työpaikallani asiakkaat, joita kutsutaan potilaiksi, kohtaavat ympäristön, joka on perunavellin levollinen. Soseutetun kalkkunan herkkä pastelli luo henkeäsalpaavan aistimaailman. Värimaailman syvyysvaikutelmaa poistaa mukavasti nokkamukin kuulas vaaleus. Korostusvärinä harva rohkenee käyttää näin harmaata harmaata.
Kaiken tämän visuaalisen ilotulituksen rohkeana taustana on aina trendikäs maalarinvalkea seinä. Siinä hellästi tikittävä kello kertoo ajan vuolaasta virrasta. Kellon ääntä rytmittävat eloisat kolahdukset keittiöstä kertovat pian olevan aterian aika.
Sitten joku rikkoo tuon hauraan klassisen , ellei jopa skandinaavisen viileän kokonaisuuden ja siirtelee huonekaluja, sekoittaa 20-luvun pöytäliinan ja koko 1900-luvun kahvikupit samaan kattaukseen. Järkyttävän vaaleanpunaiset kukat ja keltaiset servetit rikkovat kaiken harmonian. Rosteria ja ristipistoja ei kukaan itseään arvostava sisustaja yhdistä. Huonekalut, etenkin vuoteet, tulisi valita huoneen kokoon istuviksi, eikä ainakaan väkisin yrittää saada mahtumaan liian monta sänkyä ja pyörätuolia saliin, johon ei mahdu yhtään pyörätuolia, puhumattakaan sängyistä, avaruuden tunnun särkymättä. Joululaulujen särö on juuri yhtä silmiinpistävän punainen, kuin tonttulakkisomisteet henkilökunnan rintapielissä.
.jpg)
(kuvauslupa on)
-------------------------------------------------------------------------------------------------------
Juurikin näin. Harmi kun ei löydy kuvaa ruuasta joka on tuon tarjottimen värinen. Sitäkin on usein tarjoilla. Asukkaille ruokaa tarjoillessa on aina mukava arvailla, että mitä tämä on. Tasapaksua ruokaa välillä piristää epämääräiset siniset muoviputken palaset ja toisinaan puurossa on mukavia kokkareita yllättämässä ruokailijoita. Peruna muussi on ruuista maittavin. Jos se edes vähän pääsee jäähtymään niin lautasen voi vaikka kääntää ylösalaisin. Ei se siitä putoa. Sitähän voi sitten sottaisempikin ruokailija nauttia rauhassa. Terveisiä täältä L40:ltä. Kiitos hyvästä kirjoituksesta!!!!
VastaaPoista