perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulun ajan terveiset, vähemmällä saa enemmän...



Kerroin lähipäivillä, että vien lahtelaisille yksinäisille vanhuksille joulutervehdyksen pienen muistamisen, laulun sekä joulumuorin terveisten kera.
Valitettavasti eettisyys syistä kuvat muistuttavat itseäni...

Syksyn aikana kysyin esimiehiltäni mahdollisuudesta saada kiertää joulumuorina viemässä joulutervehdys yksinäisten vahnusten luokse jouluaattoiltana. Sain luvan ja jatkoin ajatusta, kysyen paikallisesta leipomosta lahjoituksena suklaata ja joulutorttuja tarjottavaksi joulumuorin tervehdyskäynneillä. Ja sekin onnistui, leipomo lupautui mukaan.

Sovin kotihoidon työntekijöiden kanssa, keiden asiakkaiden luona käyn. Listan tein valmiiksi jo edeltävällä viikolla. Aiemmin olin kysynyt illaksi käyttööni kotihoidon sähköauton ja sekin onnistui. Nykyaikainen muori kulkee normaalisti polkupyörällä, mutta nyt siis sähköautolla suihki Lahtea eessuntaas aattoillan.

Joulun aatonaattona sain olla aivan etuoikeutetussa asemassa, kun paikallisesta leipomosta kävin hakemassa ja suurena yllätyksenä, siellä odotti 20 kassillista seka-, ja tummaaleipää, joulupullaa sekä lisäksi joulutorttuja ja suklaatia. Itku siinä tuli, koska ymmärrykseni valkeni tuossa hetkessä miten monessa kodissa olen iloa jakamassa ja saan olla osaallisena aattoiltana.

 Aatonaattona toimitin nuo lahjoituspaketit valmiiksi toimistolle odottelemaan. Olo oli kuin pikkulikkastontulla, voi mahdoton miten hyvältä tuntui, kun tiesi miten vähällä saa paljon aikaa.



Aattona laitoin asusteet ja meikit valmiiksi ja lähdin iltapäivällä matkaan 37:n vanhuksen luokse.
Jokaisen oven jonka avasin tein sen ilolla ja ylpeydellä Lahden kotihoidon puolesta. Liikuttavaimmat tunteet koettiin ovien sisäpuolilla. Lahjakassi sisälsi sekaleivä, tummanleivän, joulutorttuja ja suklaata. Myös muorin laulun ja jouluhalauksen sekä kotihoidon terveiset. Useilta tuli itku ja monet totesivatkin, etteivät muista milloin olisi lahjoja saanutkaan. Ja nyt tuli näin paljon. Muutamien kanssa pistimme tanssiksi. Naurua ja iloa riitti ihan koko illan ajan, tuon ilon tunnen vieläkin itsessäni. Matkalla syntyi monia tarinoita. Ovesta kun menin sisään lauloin "Taas toivotus hyvän joulun..." Ajattelin sen olevan mahdollisimman neutraali kappale. Kysyessäni alkuun "Kuinka täällä voidaan" Sain vastauksen kivuista ja säryistä yms. Totesin, ettei tonttujoukkoihin valitettavasti huolita alle sata vuotiaita, koska ne vain äksyilevät kuin pikkulapset. Ja ikää  lisätään päivän kerrallaan. Ja kaikki nauroivat, totisimmat sulivat oikein höröttämään moisesta vastauksesta. Muutaman asiakkaan jälkeen vaihdoin kysymyksen muotoon "Miten täällä menee..." Ja kaikilla oli sen jälkeen vähintään kohtalainen olo...
Sitä tunnetta on vaikea sanottaa, kun antaa sydämestä ja saa suoraan sydämeen.

Vain yksi asiakkaista totesi "Muistutat kyllä sitä eilistä hoitajaa, laulat ja höpötät ihan samalla tavalla..."
Jouluntunteen todeksi saattaminen kotihoidon kautta oli asiakkaille se tärkein asia. He kaikki kokivat olevansa tärkeitä kotihoidolle tervehdyskäynnin välityksellä. Tämä ilo oli asikkaiden ilo ja sitä kautta koko kotihoidon ilo.  

Illalla sain jo kuulla muutamilta työntekijöiltä palautetta asikkailta, kaikki olivat positiivista. Samaa palautetta sain myös pääsääntöisesti työntekijöiltäkin. Hallintoomme laitoin myös oheiset kuvat pienen joulukirjeen kera.

Illan jälkeen oli tietty vielä leirinpurku toimistolla ja tunteiden tasaus. Kotimatka oli mukava tehdä lauhkeassa säässä fillarilla pitkin sulan Vesijärven rantaa jouluaattoillan jo yöksi kääntyneenä.

Minkä olisin voinut tehdä toisin. Kertoessani joulumuoreilusta sain useita kiinnostuneita mukaan ajatuksen toteutukseen ensi vuotta ajattellen. Sukkien neulominen on alkanut. Ensi vuotta ajatellen lahjoitusten pyytäminen hyvissä ajoin on tärkeää. Joulumuoreja ja pukkeja voisi hilpaista useampiakin... Listahan on loputon, niin kuin lahjalistalla on tapana... "Vähemmällä saa enemmän".

1 kommentti:

  1. Tuli kyllä itku ja hyvämieli sinun tempauksestasi. Voin vain kuvitella miltä asiakkaista tuntui kun joulumuori tupsahti vierailulle.

    VastaaPoista